Kuva Petri Jauhiainen.

Astun askel kerrallaan helteenlämpimään järveen. Kädet eteen, liuku kaulaa myöten veteen, sen pehmeään viilentävään syliin. Hengitän syvään kaislantuoksuista kesäilmaa, vaivun sukelluksiin. Teen muutaman rauhallisen vedon, aurinko läikehtii hämärässä hiljaisuudessa. Kohoan hitaasti pinnalle, annan veden silittää ihoa, kannatella kehoa, rauhoittaa mieltä.

Kenties joku toinen päivä on hauskempi juosta ja räiskiä, kiljua riemusta. Tyyli on vapaa.

Järvivedessä uiminen on suurimmalle osalle maailman ihmisistä täysin tuntematon ilo. Että uimavesi tosiaan on riittävän puhdasta, sen nielemistä tai silmiin joutumista ei tarvitse erityisesti varoa eikä ihoa suojata.

Makeassa suolattomassa vedessä voi sukeltaa silmät avoinna eikä vahingossa suuhun hörpätty vesi maistu epämiellyttävältä. Ei tarvitse pelätä edes kimppuun käyviä petokaloja tai -eläimiä eikä ihon läpi sisuskaluihin mongertavia loisia.

Suomessa on tuhansittain järviä, lampia, jokia ja satoja kilometrejä merenrantaa, jossa voi ja saa uida, ihan ilmaiseksi. Olemme kai niin tottuneita siihen, ettemme ymmärrä asian ainutlaatuisuutta.

Uiminen on yksi korvaamattoman arvokkaista jokamiehenoikeuksistamme. Toisten pihaan, rantaan tai autionnäköisenkään mökkirantaan ei saa mennä uimaan, myöskään liian lähelle ei sovi uida. Muutoin vedet ovat uimavapaat.

Suomalaisen uintiperinteen syvällisimpiä ja muualta tulleille eksoottisimpia kokemuksia on uiminen aivan alastonna, luontevasti. Saunasta tai muuten vaan, mutta omassa rauhassa. Ei tarkoituksena esitellä itseään, vaan vain antautua uimiselle, koko keho veden huomaan, ilman tuntoa kahlitsevia kankaita.

Uiminen luonnonasussa ja luonnonvesissä on harvaan asutun ja puhtaan veden maan asukkaiden harvinaislaatuinen onni. Joka kesältä odotettu vapauden ja rauhan kokemus, jonka hintaa ei voi rahalla mitata.

Järven syli, sen lempeä hively hoitaa sielua ja kehoa. Ihmisellä on virkistetty, hyväilty ja puhdas olo.

Oikeastaan merkillistä, ettei uimisen vapautta ja vapauttavaa tenhoa juuri tuoda esille matkailumainonnassa. Ehkä se tosiaan on liian itsestään selvää ja arkista, jotta siitä hoksattaisiin edes kertoa ulkomaailmalle.

Mutta auringonlasku-uinnilla Kallaveden lämpimässä vedessä häivähtelee pieniä vihreitä leväpalleroita. Vieläkö tulevaisuuden savolaiset saavat nauttia järviuinnin raikkaudesta?

(Savon Sanomat 21.7.2018)