Suurin osa ”kevyistä kaksipyöräisistä moottorikäyttöisistä ajoneuvoista” tunnetaan tutummin mopona. Tieliikennelaissa mopon suurin sallittu ajonopeus on 45 km/h. Mopon virittäminen tarkoittaa moottoritehon ja ajonopeuden lisäämistä teknisillä muutoksilla moottoriin tai pakoputkeen. Se on laitonta.

Entä jos ajaa kolarin viritetyllä mopolla?

Liikennevakuutus on pakollinen kaikille ajoneuvoille. Jos viritetyllä mopolla kolaroi toiselle, kyydittävälle tai itselle vammoja, vakuutusyhtiö ei voi suoraan evätä korvausta, henkilövahingot korvataan. Siis me muut vakuutuksenottajat maksamme hinnoissa myös laittomasti mopoiltuja henkilövahinkoja. Mutta jos vahingon syyksi todetaan esimerkiksi törkeä ylinopeus tai liikenneturvallisuuden vaarantaminen, vakuutusyhtiö perii kaikki kustannukset vahingon aiheuttaneelta kuljettajalta. Elinikäinen vamma voi johtaa elinikäiseen korvausvelvollisuuteen, jopa kymmeniä tuhansia vuodessa.

Moponkin vahingoittumisen varalle on vapaaehtoisia vakuutuksia. Viritetylle mopolle se on turhaa, sillä olipa viritystä kuinka vähän tahansa, muutoskatsastamattoman ajoneuvon vahinkoja ei käytännössä korvata lainkaan.

Mopoiluvahingoissa vakuutusyhtiö on usein osallisten kertoman varassa, etenkin jos poliisia ei kutsuta paikalle. Jos mopovahingosta antaa vakuutusyhtiölle vilpillistä tietoa, kuten ajonopeudesta, mopon tehosta tai vahinkotapahtumasta, vakuutus irtisanotaan. Ajoneuvo voi jäädä ilman vakuutusta muissakin yhtiöissä eikä vilpillistä tietoa antanut välttämättä saa enää jatkossa muitakaan elämän vapaaehtoisia vakuutuksia. Petos voi johtaa myös rikosilmoitukseen ja poliisitutkintaan.

Aina valheellisesta vahingon kuvauksesta ei jää kiinni. Kaunistelluilla kolarikertomuksilla korvauskulut lankeavat meille muille, kun vääristynyt korvaussuhde nostaa vakuutusmaksuja. Tilastot osoittavat, että liikennevakuutuksesta korvattuja mopovahingoissa vammautuneita on huomattavasti enemmän kuin poliisin tietoon tulleita loukkaantuneita. Samalla poliisin tietoon tulleiden loukkaantuneiden määrä on laskenut, mutta liikennevakuutuksesta korvattujen vammautuneiden määrä ei. Ristiriita osoittaa, ettei poliisi saa tietoa läheskään kaikista vahingoista. Todellisten mopoiluvahinkojen määrää ei tiedä kukaan.

Poliisi määrää viritetyllä mopolla ajamisesta seuraamuksia, jotka riippuvat nopeusylityksen suuruudesta: pienimmillään huomautus ja korjausmääräys, siitä jyrkkenevästi liikennevirhemaksu ja mopon ajokielto, rekkarit pois ja valvontakatsastus, tiukimmillaan sakko, kuljettajan ajokielto ja valvontailmoitus rakennemuutoksesta Traficomille ja Liikennevakuutuskeskukselle. Jos mopo on viritetty niin, että se olisi pitänyt rekisteröidä ja vakuuttaa moottoripyöränä, omistaja maksaa ajoneuvoveroa ja korotettuja vakuutusmaksuja.

Vakuuttamattomia ajoneuvoja jää Suomessa vuosittain eri tavoin kiinni n 45 000, merkittävä osa viritettyjä mopoja. Poliisi tekee vuodessa n 800-900 valvontailmoitusta, joista n 600 johtaa autoveron määräämiseen. Varaa linjan tiukentamiseen olisi, sillä valvontailmoitus tehdään käytännössä vasta yli 65 km/h kulkevista mopoista.

Mopon virittäminen ja sillä ajaminen ei alaikäiseltä onnistu huoltajien tietämättä. On kiintoisa kysymys, miten laittoman mopoilun hyväksyvät ja usein kustantavat vanhemmat valikoivat ne lait ja liikennesäännöt, joita edellyttävät lastensa noudattavan? Jos omien lasten liikenneturvallisuus ja -sääntöjen noudattaminen ei vanhempia hetkauta, luulisi taloudellisten riskien hetkauttavan.

Vai onko mopon virittäminen maan tapa, johon ei edes haluta puuttua? Onko tämä sellaista liikenne- ja laillisuuskasvatusta, jonka haluamme hiljaisesti hyväksyä?