Uutissivujen avaaminen on nykyään vastentahtoisempaa kuin aikoihin. Päällimmäinen tunne ei ole enää uteliaisuus, vaan varovainen pelko: mitähän nyt on taas tapahtunut, meillä ja maailmalla? Myönteisiä kuulumisia tuntuu olevan harvassa, ja mitään ei maailman asioille mahda. Olo on voimaton, tuskastunut, apeakin. Tunne on tuttu teinivuosilta, maailmantuska on palannut.

Miten maailmantuskansa kanssa pärjäisi? Toivottomuudelle on loputtomasti polttoainetta netissä, varomaton voi siihen kokonaan hukkua. Toisaalta apua ja hyviä neuvojakin voi onnistua löytämään. Maailman Kuvalehden Heta Muurinen kokosi jo 2016 seitsemän vinkkiä jatkuvan maailmantuskan lievittämiseen. Lyhyesti muotoiltuna suunnilleen näin:

Hyväksy, että elämässä on kärsimystä.
Hyväksy sattumanvaraisuus, harjoittele luopumista.
Voimattomuuden tunnetta voi helpottaa tekemällä pienenkin hyvän teon toisen ihmisen tai asian puolesta.
Keskustele, jaa tuntemuksesi. Tutustu omaan tapaasi kokea maailmantuskaa.
Hitauta mediaa. Etenkin some syöttää kauheuksia, joten miten olisi paperilehti: se sisältää paljon muutakin.
Huomaa kiitollisuuden aiheet omassa arjessa, ympärillä, maailmassa.
Huomaa kärsimyksen valkoiset aukot: joka hetki jonkun kärsimys myös taukoaa.

Karkea tiivistäminen ei tee ohjeille oikeutta, tarkempiin kuvauksiin ja perusteluihin kannattaa tutustua netissä.

Listaan voisi lisätä vielä kahdeksannen neuvon: salli itsellesi unohduksen hetkiä. Antaudu tietoisesti lomalle maailmantuskasta. Sinulla on lupa levätä, latautua ja nauttia elämän hyvistä asioista. Se ei ole keneltäkään toiselta pois, eikä lisää toisten kärsimystä.

Vie ajatuksesi muualle, keskity siihen hetkeen. Lue kirjaa, käy metsäretkellä, pidä herkkuhetki läheisten kanssa. Jos käytettävissä on rahaa vapaa-aikaan, käy teatterissa, elokuvissa tai konsertissa, heittäydy tunnelmaan mukaan. Ruoki mielen vapautta. Kulttuurin ja taiteen äärellä huomaa, että jos ihmiset kykenevät tekemään tällaista toisiaan varten, maailma ei suinkaan ole toivoton paikka. Nauti hetkistä yksin tai toisten kanssa. Jo murunen iloa ja unohdusta lievittää tuskaa.  

Myös kynä ja paperi ovat yllättävän vahvoja välineitä pahan olon taltuttamiseen. Kirjoita, mitä ajattelet, omin sanoin, muotoseikoista piittaamatta. Säilytä tai hävitä, kokeile kumpi sopii sinulle. Tekstiksi muuntuneina ajatuksiin saa etäisyyttä. Tunteita on helpompi hallita, kun ne vangitsee paperille.

Maailmantuskan lohdullinen puoli on, että se kertoo kokijansa ihmisyydestä. Se on osoitus empatiasta, jota ilman ei tehtäisi hyvää toisia kohtaan. Tarve vähentää toisten kärsimystä on syvästi inhimillistä, ja toivoa antavaa. Samoin on halu edistää oikeudenmukaisuutta, mikä tarkoittaa pyrkimystä estää kärsimystä jo ennalta.

On luvallista ja oikein olla tuntematta maailmantuskaa koko ajan. Hetket henkistä vapautta palauttavat voimia ja sietokykyä. Pakokeinoja ei tarvitse keksiä itse, sillä kirjallisuus, musiikki, teatteri, museoretki, mikä tahansa kulttuurikokemus voi olla se paras luvallinen pakopaikka. Toisen vapauttaa luontokokemus, toisen kenties kiehtova tarina. Etsi oma tapasi. Kun rohkenee ottaa lomaa maailmanhuolista, se on jo pieni voitto heistä, jotka pyrkivät ihmiskuntaa lamaannuttamaan epätoivoa levittämällä.

Savon Sanomat 3.6.2024