Uskottavaa kotitöiden välttelyä nuortenkirjan nimissä.

Vuosi 2015 on Kirjan vuosi. Vaikka teemavuoden ideapaljous koskettaa kaikenikäisiä, sillä tavoitellaan tositarkoituksella myös lapsia ja nuoria kirjojen ääreen.

Vieläkään ei sujuvaa lukutaitoa voi hankkia apteekin pillerillä, vaan vain lukemalla. Lukemisen taitojen merkitystä kannattaa alati korostaa, aivan aiheesta. Mutta tänä vuonna nautiskellaan kirjoista myös ihan vaan ilon ja elämysten lähteenä.

Lukemalla voi kokea monta elämää, eläytyä ihmiskohtaloihin missä tahansa ajassa ja paikassa. Lukemalla voi matkustaa, kärsiä sydänsurua, vihastua, riemastua ja kauhistua saamatta oikeasti pysyviä vaurioita sieluun tai sydämeen.

Lukemalla pääsee sisälle toisen ihmisen nahkoihin ja mieleen, voi hiukkasen ymmärtää, miksi hän ajattelee ja toimii niin kuin tekee.

Mutta entä nuoret? Osa ahmii kirjoja, osa ei koske niihin selfie-tikullakaan. Kuinka yksi teemavuosi saisi kääntämään katseet kirjoihin?

Ehkä on tarjottu vääriä porkkanoita, aina on tarjolla joku lukemista siistimpi vaihtoehto. Vaan kyllä houkuttelevampiakin porkkanoita on.

Opettajat, vanhemmat, kirjakauppiaat ja kustantajien markkinointiosastot herätkää! Mikään mainosslogan ei saa Suomen nuorisoa tehokkaammin kirjojen ääreen kuin simppeli perustoteamus: Lukeminen, miten pätevä syy välttää kotityöt!

Lukuharrastusta pidetään niin kallisarvoisena ja katoavaisena, että ilmoittamalla Minä luen nyt kotityökammoinen nuori ihminen voi näppärästi välttää vaikka mitä hommia. Tai ainakin siirtää niitä hamaan tulevaisuuteen helpommin kuin perinteisellä Joo joo kohta – lupauksella.

Kumma kyllä, kirjoittamisen aloittaminen se vasta tukalaa on. Monet kirjailijat ovat kertoneet, kuinka aloittamisen vastustus on aina kovaa, vaikka kuinka tykkäisi kirjoittamisesta. Rästikotityöt tulevat tehtyä, matot tampattua, kaapit siivottua, kiuaskivet uudelleen aseteltua ja valokuva-albumit päivitettyä.

Kirjailija Taija Tuominen on sanonut, että rakastaa kirjoittamista, mutta löytää koko ajan itsensä muista puuhista. Claes Anderssonille sattui kerran, että juuri silloin kun hänen olisi pitänyt aloittaa kirjoittaminen, oli äkkiä pakko mennä Stokkalle ostamaan kiireellistä ja täysin välttämätöntä kahvipannunmyssyä. Jokaisella on omat sijaistoimintonsa aloittamisen jarruna.

Vaan kun vauhtiin pääsee, parhaimmillaan kirjoittaminen on kirjailijalle mainio syy välttää arkiharmeja, kuten imurointia, pyykinpesua ja muuta turhanaikaista ajankulua. Sikäli kun se on perherauhan ynnä muiden maallisten seikkojen puolesta mahdollista.

Kun on kirjoittamisen aika ja dead-line siintelee horisontissa, kaikki epäolennainen on karsittava pois. Hyvällä omallatunnolla.

Kirjoittaminen, mikä ihana syy välttää kotityöt!