Talvella 2012 lunta riitti kolattavaksi.

Ei ole vielä lunta, ei lumitöitä. Paksulumisena talvena niitä kenties kiroaa, nyt kaipaa.

Lumityöt ovat kotitöitä, jotka vain pohjoiset kansat tuntevat. Lumikola on työväline, joka on syntynyt tarpeesta, erittäin tarkoituksenmukainen ja lähestulkoon huoltovapaa. Se on oiva osoitus pohjoisen ihmisen kekseliäisyydestä taigaseutujen arjen hidasteiden nujertamisessa.

Suomalaiselle oikea ote perinteisestä lumikolasta on ilmiselvä juttu, mutta pistäpä sama laite esimerkiksi englantilaisvieraan käsiin. Ällistys on suuri, runsaasti mallia ja opastusta tarvitaan, ennen kuin lumi liikahtaa.

Ihmisasukkaat merkitsevät nurmenleikkuulla kesäreviirinsä, joka on olennaisesti laajempi kuin talven lumitöillä merkattu reviiri. Kesällä kukin voi kulkea pihaa pitkin poikin, talvella lumityöntekijä muotoilee toistenkin kulkureitit. Joten ei ole aivan sama, mihin väylää aurataan. Tarvittaessa kiharareittistä sooloilijaa oikaistaan tiukalla palautteella.

Vaikka pääpiirteistä vallitsisi yksimielisyys, perheenjäsenten lumeen piirtämät kolauskuviot voivat silti erota suuresti.

Yksi kolaa kulmikkaita geometrisiä muotoja ja kääntyy nurkissa suorakulmaisesti. Toinen työntelee pyöreitä ja kaarevia linjoja, nurkkakäännöksiä välttäen. Kolmas haluaa kulkea mahdollisimman pitkää katkeamatonta reittiä, neljäs höylää pieniä plänttejä kerrallaan.

Jokainen hahmottaa kotipihan tavallaan. Ehkä kuuluisan mustetahratestin rinnalla voisi käyttää lumityötestiä: mitä pihamaan kolausjäljet kertovat tekijästään?

Huhutaan, että lumitöistä käydään joissakin perheissä kiivaita työnjakokeskusteluja, miks aina minä ja taasko pittää? Mutta on heitäkin, jotka kilvan kiirehtivät lumihommiin ennen muita. Teinit kenties taskurahan vuoksi, aikuiset päivän liikunta- ja ulkoiluannoksen hoitamiseksi.

Poiskolattavan lumen kanssa on osattava olla kaukonäköinen, mikä on etenkin teineille vaikea pala. Jo talven ensikolalliset on ymmärrettävä kasata riittävän kauas pihan perälle, jotta koko talven kertymä sinne mahtuu, eikä kasattu lumi muodosta lopulta ylitsepääsemätöntä muuria kulkuväylien reunoille. Hyödyllinen periaate opittavaksi koko elämää ajatellen.

Lumityöt parantavat elämänlaatua. Kun kolan rohina lumikenttää vasten eristää kolaajan muusta maailmasta, se johdattaa usein syvällisiin pohdintoihin. Yksitoikkoinen liikunta, aika ja vapaus ajatella hauduttavat parhaimmillaan loistavia ideoita ja kypsiä päätöksiä. Toisaalta lupa olla ajattelematta muuta kuin seuraavaa kolausuraa on tyynnyttävää lepoa rasittuneelle pääkopalle.

Lumityöt ovat mainio keino huoltaa sieluansa samalla kun merkkaa reviiriä ja valloittaa tilaa talviselta luonnolta: tällä pihalla urautumisesta päätän minä.

Ainakin seuraavaan lumipyryyn asti. Sitä odotellessa.

(Savon Sanomat 29.12.2015)