Maalaisromantiikkaa kansien välistä tv-ruudulle?

Parissa vuodessa on katsojien iloksi tuotettu monta kotimaista rikossarjaa, jotka noudattelevat Nordic Noir -genren suuntaviivoja. On jäyhää skandinaavista kommunikaatiota, pelkistettyjä huoneita, Venäjä-yhteyksiä, tyylikkäitä muttei liian sliipattuja päähenkilöitä, muualta päin katsottuna eksoottista luontoa ja niin edelleen.

Mutta silti: se kaikki on jo keksitty. Suomalaiset Nordic Noir -sarjat toistavat olemassa olevaa kaavaa sen sijaan, että keksisivät jotain kokonaan omaa, kokonaan uutta.

Yksi uusi kansainvälisten sarjojen lajityyppi vain odottaa löytämistään ja aallonharjalle nousemistaan. Laji, joka jostain syystä on jäänyt tuotantojen ulkopuolelle, vaikka saman genren kirjat ovat hiirenkorville luettuja ympäri läntistä kulttuuripiiriä. Kovakantisia lainataan ja ostetaan ahkerasti, pokkareita myydään kylämarketeissakin. Ai mikä sortti? No romantiikka tietenkin..!

Mitä jos Suomessa ryhdyttäisiinkin tuottamaan kansainvälisille markkinoille romanttisia Nordic Heart -sarjoja tv-levitykseen tai suoratoistoon? Aikuisten ihmisten rakkaustarinoita kiemuroineen ja takaiskuineen, eksoottisissa maisemissa. Lappi, Pohjois-Karjalan vaaramaisemat, maalaismiljööt, saaristot järvillä ja merellä, puutalokaupungit ja vaikka mitä muuta. Eurooppalaisille katsojille jännittäviä miljöitä, joita voi lajityypissä surutta kuvata hiukkasen ruusunpunaisten linssien läpi. Mukaan ripaus huumoria ja jännitystä.

Romanttisia tarinoita, Rakas – 7 rakkaustarinaa.

Miltä näyttäisivätkään Anneli Kannon Ihan pähkinöinä tai Amanda Vaaran Pientä fiksausta vailla hyvin tuotettuina ruudulla, entä Anneli Kivelän Katajamäki-sarjasta poimitut kertomukset? Ja tietysti kotiin päin vetäen on tyrkytettävä Jylhäsalmi-sarjaa, maalaisromantiikkaa itäsuomalaisessa järvimaisemassa. Valmiita tarina-aineksia riittää.

Mutta niistähän tulisi niin kaavamaisia, takarivistä huudellaan. Aina sama juttu: tavataan, tykätään, ollaan kuin ei tykättäis, tulee vaikeuksia ja väärinymmärryksiä ja lopuksi päädytään yhteen.

No niinpä: juuri siihen dekkareiden ja rikossarjojen suosio perustuu. Varioidaan samaa kaavaa ja katsoja on hyvin tyytyväinen. Miksei sama toimisi romanttisessa kehyksessä?

Sitä paitsi niitä katsoisivat vain naiset, joku toinen takarivintaavi vänkyttää vastaan.

No entäs sitten? Miksei sarjoja voisi tehdä naiskatsojat mielessä, kyllä heitä paljon on!

Joten ensimmäistä Nordic Heart -lajin sarjaa odotellessa. Idea vapaasti tuotantoyhtiöiden hyödynnettävissä, mutta provisioita alkuideasta otetaan toki mieluusti vastaan..!