Tyttö-poika-järjestyksen aika on ohi
221 huhtikuun, 2018 by kirsipeh
Tyttö-poika-järjestys on monen päiväkodin ja koulun arkea. Jonossa, syömässä, istumajärjestyksessä, joka toinen tyttö, joka toinen poika.
Uuden opetussuunnitelman piti lopettaa sukupuolitettu roolittaminen peruskouluissa, mutta tyttö-poika-järjestys vaan on ja pysyy.
Käytäntö sisältää ääneen sanomattomia viestejä ja asenteita, joita lapset huomaamattaan päivittäin omaksuvat: olennaisempaa kuin se, miten käyttäydyt ja toimit, on se, mitä sukupuolta olet.
Ujo poika, osasi on sopeutua luokan pahimpien räpätätien välissä. Rauhallinen tyttö, paikkasi on olla huonosti käyttäytyvien poikien välinen turvatyyny.
Tyttö-poika-järjestys korostaa sitkeästi sukupuolta tilanteissa, joissa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Sivutuotteena syntyy jatkuvaa turhaa sukupuolten vastakkainasettelua. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi työelämä ja koulutus ovat meillä yhä niin jakautuneet tyttöjen ja poikien ammatteihin.
No kun se työrauha pitää saada, sanotaan.
Siihen tehokkaampia keinoja ovat olleet esimerkiksi karttakepillä sormille lyöminen ja tukistaminen. Molemmista on silti luovuttu ajat sitten, koska käsityksemme ihmisyydestä ei enää pidä niitä oikeina kasvatuskeinona. Tyttö-poika-järjestys on sekin menneen maailman metodi.
Mutta siinähän tytöt ja pojat vaan tottuvat toisiinsa, tyttö-poika-jonoa perustellaan.
Päinvastoin. Ilman sukupuoliperusteista järjestyksenpitoa lapset tottuvat toimimaan yhdessä ihmisinä ja työkavereina, sukupuolesta riippumatta. Aivan niin kuin aikuisten maailmassakin on aikanaan tarkoitus toimia.
Tyttö-poika-järjestys on ryhmänhallinnassa oikotie, joka ei johda todelliseen yhteistyöhön eikä toisten huomioimiseen ihmisinä. Tyttö-poika-maailmankuvaan tottuneiden pikkuoppilaiden on todella vaikea oppia siitä ulos, asenteet pulpahtavat pintaan vuosienkin päästä.
Siksi se on kumottava itsestään selvänä pidettynä maailmanjärjestyksenä jo päiväkodissa. Arkisen järjestyksen ylläpitämiselle on reilumpiakin tapoja, kun niin vaan tahdotaan.
Tyttö-poika-järjestyksestä luopuminen ei tarkoita sukupuoletonta suhtautumista lapsiin. Se tarkoittaa sitä, ettei sukupuoli määritä lapsen asemaa ja osaa koulun arjessa. Mikä voisi olla tärkeämpi tavoite?
(Savon Sanomat 21.4.2018)
Category Blogi | Tags:
Olen täysin samaa mieltä. Olin sijaisena koulussa ja sain ohjeeksi, että kannattaa laittaa tyttö-poika jono-
ja istumajärjestys, jotta luokka pysyy rauhallisena. En tuntenut luokkaa kovin hyvin, mutta en halunnut pakottaa oppilaita kyseiseen järjestykseen. Sain ylemmältä taholta palautetta asiasta ”epäsuorasti”, että olisi kannattanut miettiä istumajärjestystä paremmin. Jäin miettimään, että olinko nyt tehnyt väärin, kun en toteuttanut annettuja ohjeita. Ihmettelen, miten nykyajan koulussa voi edelleenkin mennä läpi tyttöjen ja poikien erottelu, vaikka peruskoulu on olevinaan sukupuolisensitiivinen.
No tätä samaa saa ihmetellä edelleen. Kirjoitettu opetussuunnitelma ja käytännön toteutus ovat tässä asiassa kaukana toisistaan.
Ikävään rakoon tässä joutuu myös siksi, kun ei toimi niin kuin muut toimivat. Mutta kaikesta huolimatta aion olla se ikävä vastaan haraaja. Jos saan eteeni mustaa valkoisella tyttö-poika-järjestyksen puolesta, niin sitten tietysti virkamies tottelee. 😀