Vuosi kaartuu aikanaan hohtavia keväthankia kohti.

Minkä muotoinen on vuosi? Piirtyykö se mieleen ympyränä, ruudukkona, aikajanana vai jotenkin toisin?

Kun asian ottaa puheeksi, keskustelukumppani yleensä hämmentyy: eivätkö kaikki miellä vuodenkiertoa samanlaisena? Lyhyt täysin epätieteellinen kyselykierros tuottaa kiinnostavia havaintoja ja merkillisiä keskusteluja.

Monen mielikuvissa vuosi on ympyrä tai soikio, jossa vuodenajat ja kuukaudet seuraavat toisiaan. Yleisin vuodenkiertosuunta on myötäpäivään, mutta vastapäiväisiäkin on. Useimmiten talvi on ylhäällä, kesä alhaalla. Silti muuan vastapäivään vuottansa kulkeva näkee syksyn ylhäällä, kevään alhaalla, talven ja kevään ympyrän sivuilla.

Joku kokee vuodet monina päällekkäisinä ympyröinä, joista ylimpänä kuluva vuosi. Spiraalimuoto lienee samaa sukua, lähimpänä ja uloimpana nykyhetki. Usein ympyrä- ja spiraali-ihmisillä tietyt värit liittyvät kuukausiin ja vuodenaikoihin.

Vuosi voi tuntua myös pitkältä suoralta tai aikajanalta, jossa tapahtumia ja kuukausia merkkaavat värit tai pylväät. Tai vuosi on seinäkalenterin ruudukko, jossa vasemmasta yläkulmasta edetään riveittäin aina oikean alanurkan joulukuun loppuun saakka.

On niitäkin, joille kuukaudet ovat toisiaan seuraavia kuplia, kiviä virtaavassa vedessä, vaihtelevia värisävyjä tai maisemakuvia alakoulun kuvatauluista.

Ehkä mielikuva vuodenkierrosta muotoutuu juuri kuvastosta, jota on lapsena tarkastellut kuvakirjoissa, päiväkodin seinällä tai kotona roikkuneessa kalenteripyyhkeessä.

Kenties henkilön vuodenkuva kertoo jotain hänen aikakäsityksestään tai tavastaan hahmottaa maailmaa. Vaikuttaako vuodenkuva mielialojen vaihteluun eri vuodenaikoina vai mielialojen vaihtelu vuodenkuvaan?

Vuosiympyräihmisille syksy näyttäytyy usein ylämäkenä. Entä jos syksyisin raskasmielisyyteen taipuvainen tietoisesti muokkaisi vuodenkuvaansa? Vaihtaisi ylämäkisyksyn kuvioon, jossa se olisi kevyempää maastoa kahlata?

Olisiko oma mielikuva ylipäätään vaihdettavissa? Luultavasti se vaatisi lujaa keskittymistä ja kynätyötä, piirtämistä, kirjoittamista ja värittämistä, koko päänsisäisen kuvituksen uudelleen järjestämistä.

Minun vuoteni on vasemmalle kallistuva hieman soikioksi litistynyt ympyrä, jossa vuosi etenee myötäpäivään. Ylhäällä vasemmalla joulu, uusivuosi miltei ympyrän lakikohdassa, josta alkaa aluksi loiva, sitten jyrkkenevä ja vihertyvä alamäkiliuku kohti kesää. Kesä on laakea syvä vihreys ympyrän pohjalla, josta vuosi kaartuu vasemmalle ylös kellastuvaan syksyyn.

Nyt menossa on pitkän syksyn ylämäkipolkemisen tympein vaihe. Mutta kun lunta tulee, mielikuvapyöräily vaihtuu suksiin ja sauvoihin. Niillä on taas kepeä sujutella eteenpäin ympyrän laelle ja kohti kevätpuolen luistavia aurinkoisia latuja.

(Savon Sanomat 13.11.2015)