Käsikirjoituksen muokkaustyön loppusuoralla on yhä uudelleen muistutettava itseään yhdestä romaanin kirjoittamisen ja lukemisen tärkeimmästä perusasiasta. Vaikka minä luen, muokkaan, viilaan ja kirjoitan tekstiä monta, monta kertaa, suurin osa lukijoista lukee sen vain kerran.

Sen vaikutelman, jonka haluan henkilöhahmoista antaa, on synnyttävä yhdellä lukemisella. Tapahtumien on avauduttava lukijalle loogisesti juuri sillä ensimmäisellä lukukerralla. Kaikkien vihjeiden, vinkkien ja johdattelujen on oltava sopivasti piilossa niin, etteivät ne ole liian osoittelevia ja pilaa yllätyksellisyyttä, mutta esillä niin, että ne voi tarinasta aistia, kertalukemalla.

Toki osa lukijoista palaa kirjoihin vielä toisen, kenties useammankin kerran. On oma viehätyksensä lukea tarinaa uusin silmin, sen salaisuuksiin jo vihkiytyneenä, kun käänteet eivät enää olekaan ennalta arvaamattomia. Tekstistä voi huomata paljon uutta ja etenkin rikosromaaneissa saattaa tajuta vihjeitä, joiden olisi tietysti pitänyt olla ilmiselviä jo ensimmäisellä lukemisella.

Parhaimmillaan kirja kestää monta lukukertaa, mutta on täyteläinen lukukokemus jo ensimmäisellä ja ainoaksi jäävällä kerralla.

Rikosromaani tulossa keväällä 2021.

Juuri tästä syystä romaanin viimeisimmät viilaukset ovat niin merkityksellisiä lukuelämyksen kannalta. Yksityiskohtien on asetuttava tarkasti paikoilleen, lankojen solmiuduttava, kaarien kurouduttava loppuunsa, kunnes kaikki on lukijalle antoisassa ja johdonmukaisesti avautuvassa nipussa.

Etenkin nyt, kun keväällä 2021 ilmestyvän rikosromaanin teksti on mehustumassa valmiiksi, yhden kerran lukijan on oltava kirkkaana mielessä. Kaikki, mitä tekstin eteen tehdään, on tehtävä häntä varten.

Kyllä, siinä oli pieni kirjauutinen. Keväällä 2021 ilmestyy rikosromaani, siitä täällä lisätietoa syksymmällä. Myös Jylhäsalmen kylän elämä jatkuu keväällä 2021, mutta se on sitten kokonaan toinen kirjajuttu.