Tuore tutkimus kertoi, että lähes puolet nuorista aikuisista ei ole käynyt hammashoidossa viiteen vuoteen. Syitä tähän ei vielä selvitetty, joten kysymyksiä herää.

Miten säännöllinen hammashoitoon kutsuminen vaikuttaa? Käytännöt vaihtelevat eri kunnissa.

Mikä merkitys on kotikunnan hammashoidon jonotustilanteella? Jos odotusaika kiireettömään tarkastukseen on kaksi vuotta, ajanvaraus tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Eihän kalenterissakaan ole päiviä sinne saakka.

Mutta onhan aina yksityistä hammashoitoa, takarivistä huudetaan. Aivan, siinä on yksi ongelman ytimistä. Yksityinen hammashoito on selvästi kalliimpaa. Moni nuori aikuinen taiteilee eurojen kanssa opiskelun, pienten lasten, työttömyyden tai asuntovelan vuoksi. Kun on pakko nipistää jostain, hammashoito jää jonon hännille.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmän on tarkoitus olla kattava ja kaikkien yhtäläinen turva. Silti yleisesti hyväksytään käytäntö, että joidenkin erikoisalojen hoitoa saa vain yksityissektorilta, kalliilla rahalla. Hammashoito ei ole ainoa yksityisen terveydenhoidon linnake.

Kaikenikäisille naisille suositellaan kerran vuodessa kontrollikäyntiä gynekologilla. Jos pyrkii terveyskeskuslääkärille vain tarkastukseen ilman erityistä vaivaa, vastaanotolle pääsy riippuu kovasti kotikunnasta. Aika usein kehotetaan suuntaamaan yksityiselle puolelle.

Yksityisen gynekologin vastaanotolla pelkkä kurkkaus ja ronklaus maksaa jo useita seteleitä, laboratoriokokeet ovat nekin hyvissä hinnoissa. Kun tulot ovat pienet, reissu veisi ison siivun kuukauden budjetista.

Tutkimukset kertovat, että mitä pienituloisempi ja vähemmän koulutettu nainen, sitä todennäköisemmin terveydentila kokonaisuudessaan on heikompi. Eikä voi käydä myöskään säännöllisessä intiimijuttujen tarkastuksessa, oli vaivoja tai ei. Ei ole varaa.

Onneksi monet kunnat sentään kutsuvat määräajoin ilmaiseen irtosolunäytteeseen. Toteutus tosin vaihtelee: jossain suurin piirtein jonotetaan toimenpidepöydän nurkalla, toisaalla terveydenhoitaja keskustelee rauhassa jokaisen seulottavan kanssa. Se voikin olla ainoa mahdollisuus keskusteluun alan ammatti-ihmisen kanssa.

Entä silmälääkärin tarve? Useimmat tapaavat silmälääkärin ainoastaan optikkoliikkeessä, hyvästä maksusta. Maallikon käsitys on, että vain vakavammat silmäsairaudet hoidetaan alue- tai yliopistollisissa sairaaloissa. Kuitenkaan silmiensä ominaisuuksiin ihminen ei edes voi itse vaikuttaa, ne kehittyvät sellaisina kuin ne on syntyessä sattunut saamaan.

Moniin itse aiheutettuihinkin vaivoihin saa hoitoa edullisemmassa julkisessa terveydenhuollossa. Osa välttämättömänä pidetystä terveydenhoidosta on kuitenkin käytännössä saatavilla vain latomalla omia euroja yksityisen vastaanoton tiskiin, vaikkakin osittain Kelan tukemana.

Miksi? Miten tähän on päädytty? Miten tästä pääsee pois?

Toukokuu 2012