Juuret Jylhäsalmella on saanut muutamia arvioita ja kommentteja kirjabloggareiden sivuilla. Kuten edellisenkin kerran sarjaa kirjoittaessa (viisiosainen nuortenkirjasarja) sai huomata, niin mitä pidemmälle sarja etenee, sitä vähemmän yksittäisistä romaaneista kirjoitetaan arvioita lehtien sivuille. Näin nytkin, Juuret Jylhäsalmella on ollut tietääkseni arvioitavana vain muutamassa paikallislehdessä, muutoin ei.

Se on tietysti ymmärrettävää. Kirja-arvioiden palstamillimetrit ovat olleet vähenemään päin ja mieluummin tilaa käytetään uusiin tuttavuuksiin. Mutta se on sikäli harmi, että kirjoittajana on huomaavinaan, kuinka oppimista tapahtuu: sarjan myöhemmät osat tuntuvat itsestä paremmin laadituilta kuin esimerkiksi se eniten huomiota saanut eka.

Kaikkein eniten erilaisia arvioita on kirjoistani tähän mennessä kerännyt rikosromaani Karhuvaaran uhri. Tässä muutama esimerkki.

Juuret Jylhäsalmella on Jylhäsalmi-sarjan kolmas muttei varmaankaan viimeinen osa. Silti jokainen kirja on oma itsenäinen romaaninsa. Kirjoittajana niitä itsearvioi yksittäisinä töinä, ja eroja on. Esimerkiksi Juurissa kerronnan rakenne on erilainen kuin kahdessa edellisessä osassa – mutta tässä en tietenkään paljasta miten, jääköön oivaltamisen ilo lukijalle.

Tässä muutama arvio. Jos muita on, mieluusti otan tietoa vastaan.

”Voe yhen kerran!” todetaan Amman lukuhetki -blogissa. ”Jos mietit, mikä mahtaa olla tämän suven suloisin kirja, se on tässä.”

Kirjakaapin avain -blogissa lukukokemus on ollut mieluinen: ”…lukeminen oli kaiken kaikkiaan viihdyttävää ja pidin jälleen teoksen dialogeista, joissa oli hauskaa sanailua.”

Anuliinin ajatuksia -blogin kirjoittajaa on hymyilyttänyt lukiessa: ”Sivun (xx) loppuosan teksti on aivan ihanaa luettavaa! En kerro mitä, mutta tämä sai miut hykertelemään ilta-auringonsäteiden saattelemaa hymynaurua suupielistäin.”

Jonnan lukunurkkauksessa kirjaa suositellaan säätilasta riippumatta: ”Sadepäivänä tämä kirja piristää, aurinkoista päivää parantaa entisestään.”