Joskus muualta tulleen näkemys auttaa ymmärtämään, mikä on meillä Suomessa on hyvää ja poikkeuksellista. Jotain meille itsestään selvää, jonka arvoa ei voi mitata.

Saimme taannoin talvivieraita Englannista. Veimme innokkaat laskettelijat läheiseen laskettelukeskukseen, mutta se olikin vielä kiinni, me pari tuntia etuajassa. Se siitä?

Yhytimme autiosta rinnekahvilasta vanhemman herran. Hän kuunteli hetken, nyökkäili, ja kohta meille avattiin välinevuokraamon ovea: Löydättekö itse sopivat välineet? Ilmoitatte vuokra-ajan ja maksatte lähtiessä? Kun taitomme oli varmistettu, aukeni yksi ankkurihissi. Pyytämättä, ystävällisesti.

Paljon matkustelleet vieraat pudistelivat päitään. Ovet auki, vaikkei ole aukioloaika? Eikä välineistä vaadita panttia, ei kuittausta? Entä jos ottaisi ja häipyisi? Uskovat noin vain tuntemattomia ihmisiä, että kaikki maksetaan ja palautetaan, kun kerran on luvattu? Ja mikä ihmeellisintä, ei meille suomalaisille tullut mieleenkään toimia toisin. Myöhemmin englantilaisisä vielä naureskeli, miten he voisivat tarjota meille vastaavaa kuin laskettelurinne tunnin yksityiskäytössä kevätauringossa? Vuokraamalla Cornwallin rannikon?

Merentakaiset vieraat pukivat sen sanoiksi: on ällistyttävää, miten te luotatte täällä toisiinne.

Ei ole talojen ympärillä muureja, ei suljettuja portteja, eikä postilaatikoissa lukkoja. Potkurinkin (britille elämys sinänsä) voi jättää lukitsematta kaupan eteen. Julkisilla paikoilla on roskiksia, ja kaikki luottavat, ettei niihin piiloteta pommeja.

Kouluopetusta ei jatkuvasti tarkasteta ja pisteytetä, vaan opettajiin ja opetukseen luotetaan. Tulokset puhuvat puolestaan. Edes virastojen ja koulujen ovet eivät ole lukossa, lapset saavat ja voivat kulkea kouluun itsekseen ja leikkiä iltaisin ulkona ilman valvontaa!

Poliisia pidetään luotettavana eikä virkamiesten ajatella työskentelevän omaan pussiin, vaan yhteiseksi hyväksi. Ylipäätään työntekijöiden luotetaan tekevän hommansa kunnolla, kontrollin määrä on olematon, tarkastajat lähes tuntematon ammattikunta.

Sovitut ajat ja asiat pitävät. Kohteliasta mutta merkityksetöntä lupailua ei hyväksytä, ollaan niin omituisen rehellisiä että!

Suomalaisilla on perusluottamus toisiin ihmisiin. Lähtökohtaisesti kanssaihminen on luotettava – ellei luotettavasti toisin todisteta. Poikkeustapauksia tietysti on, mutta heitä ei ihailla, vaan paheksutaan porukalla. Luotettavuus on suomalaiselle tärkeä hyve, arvostetumpi kuin mammona tai oppiarvot.

Luottamus ja luotettavuus, ne ovat pienen kansakunnan etuoikeus ja ilo.

Onnea suomalainen, olemme luottamuksen arvoisia! Juuri se tekee tästä maasta Suomen.

(Kolumni Savon Sanomissa 6.12.2014)