Nimittäin nuortenkirjasarjan kirjoittaminen.

Oikeastaan konkreettinen kirjoittaminen loppui jo viime kevättalvena, kun kaikki viilaukset heinäkuussa ilmestyneeseen Voittolaukaukseen oli tehty. Mutta Hillan ja Nooran elintoimintojen sammuttaminen kirjoittajan päästä vie näköjään sittenkin aikansa.

Välillä tytöt ja heidän kaverinsa ovat pujahtaneet käväisemään ajatuksissa. Että Hillahan voisi seuraavassa pelissä vaikka…? Nooran kisamatkalla sattuisi että..? Mitä jos Raipe kuitenkin..? Mutta ei. Se on loppu nyt, viisi valmista osaa saa riittää. Tekohengitystä ja keinotekoista väkisinjatkamista ei ole luvassa.

Ei riitä, että päänsä saa putsatuksi jääkiekosta, sääriproteeseista ja muusta aiheeseen liittyvästä. Henkilöiden ja aihepiirin jättäminen taakse tarkoittaa myös tarpeettomien tiedostojen siivoamista tietokoneelta. Poistan juniorivalmennustietoa, videoita päytätennispeleistä ja turnauksista, linkkejä lajiliittoihin ja urheiluseurojen sivuille. Voittolaukausta varten katselin youtubesta jääkiekon rankkareita, kuuluisia ja satunnaisia, onnistumisia ja missauksia. Hyödyllisimpien linkit tallensin, nyt hävitän nekin.

Aivan kaikkea en kuitenkaan Hillan ja Nooran kansiosta deletoi. Ideapaperit ja lukurakenne ovat vielä saaneet jäädä, samoin henkilöhahmojen kuvaukset. Alkuperäiset täysin valmiit käsikirjoitukset pidän tallessa – en tosin ole ihan varma miksi. Muutaman keskeneräisen version myös, jos ei muuten niin voidakseni joskus tarkastella niiden eroja valmiisiin ja oppiakseni siitä jotain. Ehkä. Ehkä joku päivä.

Tästä huomaan, että aivan valmis en sittenkään ole kokonaan päästämään irti. Olkoon tallessa toistaiseksi, vaikkapa käytettäväksi esimerkkeinä kouluvierailuilla kirjailijantyön kuvailemisessa.

Mutta Hilla ja Noora, se on loppu nyt, kiitos kaikesta ja hyvää matkaa. Olen varma, että te fiksut ja säpäkät likat pärjäätte mainiosti! Yritän minäkin.